Anteeksi käsialani jälleen kerran ja ruutujen vinous, ruuduista tuli vahingossa tavallista pienemmät, ja mun kädet vapisee liikaa. Mun ajatuskuplassa alhaalla lukee siis: ”Jos mä nyt kuolen, mä toivon, ettei kukaan laula mitään ällö covereita mun hautajaisissa! Toi mies varmaan antaa musta tappokäskyä.”
Tämän vuoden juhannustunnelmat olivat huipussaan!
Jep, eli haasteena 50 asiaa, joita et minusta tiennyt ( meemi alkanut Ollilta). Sillon tällöin näitä tulee lisää, kunhan keksin niitä. Sori kuvien vinoudesta, skanneri ei armahda.
Jos joku ihmettelee miks otsikkona on Jerkerin seikkailut 2, niin a) mun nimi on Jerker ja b) meiän töissä sivareilla on perinteenä tehdä sarjakuvia, ja mun sarjani on jatkoa Timon seikkailuille. Tämä niistä toinen osa.
Vappu sitten tuli ja meni. Ei ollu niin paha pakkojuhlinta mitä olis luullu. No kummiskin, sarjis perustuu( tosin kärjistetysti dramatisoiden) omakohtaisiin Tavastian lauantaidisko vierailuihin ja hipster-helvettiin, joka kummittelee vieläkin mielessä. Teksti on vähän epäselvää, koska tein ruudut post-it lapuille, ja korjauslakka ei ime laisinkinkaan mustetta. Siitä syystä ohessa selvempi teksti. Hyvät vaput, liehukoon punalippu korkealla!
Nuttura-ernu: Ei vitsi! Vähänkö Pedro Almodovarin leffat on hyviä! Vaan älykkäät tykkää niistä!
Kasari-ernu: Joo, ei kukaan tavis kato niit.
*Kröhöm*
Jerk: Mun mielestä Almodovarin leffat on ihan ok, mut en pidä siitä et ne toistaa itseään. Aina on Penelope Cruz ja jotain homoja ja elokuvan tekemistä. Volver on niist kaikist paras.
Nuttura-ernu: Pfft! Ihanko( korjaus=ihanku) toi tajuu mitään oikeesta TAITEESTA! Ime munaa!
Kasari-ernu: Nii just… TAVIS! Tuu, mennään kuuntelee suomi- elektroa Pleikkariin( eli Playground).
Elikkäs, ensimmäinen julkaisuni täällä! Toivon mukaan ei myöskään viimeinen. Ajattelin aloittaa kertomalla siitä, että blogien ihmeellinen maailma ei ole oikeen koskaan kiinnostanut, mutta sarjakuvien teko sai mut mukaan tähän. Muutenkin tällainen julkinen omien töiden esille tuominen vaati yhden unettoman( humalahuuruisen) yön, kunnes hermot antavat omalla kohdalla periksi. Varmaan olettekin jo huomannut, että paljon on vielä opittavaa, ja apu on enemmän kuin tervetullut. Joten mikäs tässä, hilipatiheijaa ja nauttikaa.